Ilman sinua olen lyijyä

Ei tästä pitänyt tulla mikään ihmissuhdeblogi, mutta minkäs teet kun siihen liittyvät asiat on nykyään useimmiten päällimmäisenä mielessä. Mies lähti tänään aikaisin aamulla viikon lomalle etelän lämpöön. Toivoin eilen koko päivän, että kumpa ilta vaan menisi hyvin, että jäisi hyvä mieli jäädä yksin kotiin viikoksi. Alku menikin hyvin, käytiin hakemassa ruokaa, katseltiin telkkaria ja oli tosi mukavaa. Mies oli hyvällä tuulella verrattuna aikasempiin päiviin, jolloin stressi ennen lomaa valmiiksi saatavista töistä ja kymmentuntisista työpäivistä teki Miehestä kärtyisän ja väsyneen. Makoiltiin lähekkäin sängyllä ja käytiin yhdessä Koiran kanssa iltalenkillä. Mies puhui mukavia ja hyrisin mielessäni varovaisesta onnellisuudesta.

Kun oltiin sängyssä jo alkamassa nukkumaan, juteltiin vielä vähän. Sanoin Miehelle, että lähettelee sitten viestejä matkalta. On kiva kuulla kuulumisia ja tietää, että toinen on hengissä. Mies vastasi siihen, että "no ehkä mä voin jonkun yhden viestin laittaa, mä laitan kuitenkin sen kortin. Mä oon kuitenkin siellä lomalla, kaikesta". Paha mieli iski taas kuin puukko selkään. En tiedä ylireagoinko, mutta Miehen sanoista tuli sellainen olo, että olen hänelle vain taakka ja nyt kun hän lähtee lomalle, ei hän välttämättä jaksa olla yhteydessä. Mies yritti kyllä selittää, ettei tarkoittanut sitä ihan niin, vaan ajatteli, että kun on siellä ulkomailla ihan eri ympyröissä ei hän välttämättä tiedä ehtiikö aina lähetellä viestejä. Minun paha mieleni aina ahdistaa miestä ja keskustelu kääntyy aina koko tähän tilanteeseen ja se alkaa aina tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta. Tilanteesta on keskusteltu jo vaikka kuinka paljon ja aina tultu siihen lopputulokseen, että tämän tilanteen ahdistavuus johtuu koko tämänhetkisestä elämäntilanteesta. Olemme molemmat valmistumassa koulusta ja tuntuu, että koko elämä on ihan levällään. Yhtäkkiä pitäisi tietää mihin suuntaan haluaisi lähteä ja se saa aikaan myös sen, että alkaa miettiä parisuhdetta uudelleen. Tilanteelle ei kuitenkaan voi tai kannata tehdä mitään juuri nyt, koska jos ahdistus suhteesta johtuu siitä, että kaikki muutkin elämän osa-alueet tuntuu ahdistavilta, kannattaisi ensin selvittää ne kuntoon ja sitten katsoa, onko suhteessa oikeasti vielä jotain vikaa. Niinpä tilanne vaatii kärsivällisyyttä. Meillä ei ole koskaan aikaisemmin oikeastaan ollut varsinaisia ongelmia ja sen takia uskon, että jos tästä vaan pääsisi yli, voisi kaikki olla jopa paremmin kuin ennen. En halua luovuttaa koska uskon, että jonkun toisen kanssa tulisi jossain vaiheessa ihan samanlaisia ongelmia. Minun ja Miehen välillä ei kuitenkaan ole mitään, mikä olisi oikeasti pysyvästi huonosti tai minkä takia emme sopisi toisillemme.

Mies ei osaa näihin juttuihin ikinä oikein sanoa mitään uutta, joten keskusteluista tulee minun monologejani. Kun kello alkoi olla puoli kaksi, Mies alkoi jo ahdistua, koska hänellä oli herätys vähän ennen kuutta. Sovinnosta tuli pikainen pakkosovinto, kun oli pakko alkaa nukkua. Mies kyllä silitti päätäni ja sanoi rakastavansa, mutta silti aloin nukkua itkua pidätellen. Aamulla hän tuli vielä ennen lähtöään viereeni makaamaan vähäksi aikaa. Pyysin anteeksi yöllistä ahdistustani. Hän sanoi, ettei se haittaa, halasi ja lähti. Jatkoin nukkumista ja heräsin harmaaseen aamuun harmaalla mielellä. Olen istunut silmät turvonneena tässä tietokoneella nyt koko aamun. Pitäisi kirjoittaa koulutehtävää, mutta ajatukset harhailevat mihin sattuu. Käskin Miehen lähettää viestiä, kun he pääsevät perille, joten joskus illalla on varmasti odotettavissa tekstiviesti.

Viikon päästä haen Miehen kavereineen lentokentältä. Huonoista fiiliksistä johtuen minulla on ikävä jo nyt. Mielialaa pahentaa se, ettei tunne varmaankaan ole molemminpuoleinen. Pitäisi vain yrittää unohtaa koko Mies nyt ja keskittyä itseeni. Ehkä Mieskin tulee takaisin taas paremmalla mielellä kun saa viikon rentoutua auringossa ja ottaa etäisyyttä kaikkiin niihin asioihin, jotka aiheuttaa stressiä. Tänään vietän illan kaverin kanssa. Ollaan ajateltu tehdä ruokaa ja ehkä myöhemmin illalla lähdetään käymään jossain. Toivon, että pystyisin nauttimaan illasta enkä surisi näitä asioita. Miehellä on minuun vaan niin vahva vaikutus, että jos meidän välillämme on kaikki kunnossa, tuntuu että pystyn tehdä ihan mitä vaan. Jos taas on jotain ongelmaa, tuntuu etten pysty ajattelemaan mitään muuta. Kärsivällisyys ei ole koskaan ollut vahvimpia piirteitäni ja nyt se on tosissaan koetuksella. Välillä en vaan millään jaksaisi odottaa sitä päivää jolloin olen taas onnellinen.