Onnellinen päivä

Tulin äsken kotiin työharjoittelusta. Oli pakko lähteä vähän aikasemmin kotiin, kun kurkussa on kaktus ja lämpökin alkoi nousta. Olo on siis kurja, mutta parempi kuitenkin nyt kun istun kotona lämpimässä mukavissa vaatteissa ja juon kuumaa mehua. Vaikka kuinka yrittää pitää terveydestään huolta, syödä terveellisesti, liikkua ja nukkua tarpeeksi, pääsee tauti iskemään kuitenkin jossain vaiheessa. Tunnollisena sairastun kuitenkin vasta viikonlopuksi. Hyvä kuitenkin niin, koska jos olisin monta päivää harjoittelusta pois, joutuisin korvaamaan ne myöhemmin. Täytyy vaan toivoa, ettei ole sikainfluenssa tai meningiitti iskenyt. Molempia on liikkeellä harjoittelupaikalla. Todennäköisesti kuitenkin ei.

Vaikka fyysisesti olo on huono, henkisesti tuntuu ihan hyvältä. Tämä viikko on ollut tosi kiireinen. Maanantaina tuli kaksi luokkakaveriani meille tekemään koulutehtävää. Tiistaina näin illalla kaveria ja käytiin syömässä ja kahvilla. Keskiviikkona olin päivän koulun puolesta Helsingissä neuvolapäivillä ja illalla käytiin kaverin kanssa katsomassa Coco avant Chanel -leffan ensi-ilta. Eilen olin myös neuvolapäivillä ja illalla oli tanssitunti. Tänään ajattelin mennä illalla vanhempieni luo. Tarvitsen heiltä auton lainaan huomiseksi, kun haen Miehen illalla lentokentältä. Rankka viikko siis, mutta nyt on onneksi perjantai.

Mies on lähetellyt matkalta viestejä muutaman kerran. Vähän aikaa sitten tuli viesti jossa luki, että hän on ostanut minulle tuliaisen. Sanoi myös olevan ikävä ja olevansa iloinen että pääsee huomenna kotiin. Tuntuu siltä, että kaikki se ahdistus mikä välillä tulee, on vaan ongelmien kasautumista, josta puhuminen tekee sitä pahemmaksi kuin se oikeasti on. Pieni etäisyys silloin tällöin tekee ihan hyvää. Välillä vaan aiheuttaa ahdistusta se, että haluaisi saada elmänsä järjestykseen ja jotain odotettavaa tulevaisuudelta. Täytyy kuitenkin jaksaa uskoa siihen, että tulevaisuus on tulossa ja kaikki selviää tavalla tai toisella kun jaksaa vaan olla kärsivällinen.