Säälittävä syksy

On vaikea tietää mistä aloittaa. Tämä syksy on tähän asti ollut kaikella tavalla hirmu raskas. Meidän piti Miehen kanssa mennä tänä syksynä naimisiin, mutta eipä sitten menty. Järjellä ajateltuna oikea päätös, mutta tuntuuhan se silti. Kaikki se mitä olen joutunut kesän ja syksyn aikana käsittelemään on kuitenkin kasvattanut ihan hirveästi. Tuntuu, että olen jollain tavalla eri ihminen kun vaikka vuosi sitten, ja tavallaan tykkään tästä uudesta minästä enemmän kuin aikaisemmasta. Kun joutuu toipumaan sellaisesta itsetunnon kolautuksesta jonka itse koin, tulee pakosti vahvemmaksi.

Oltiin kuukauden verran erossa ja nyt katsellaan elämää yhdessä rauhassa uusista lähtökohdista. Nyt pitäisi yrittää keskittyä itseensä enemmän kuin ennen. Olen yrittänyt ottaa tämän mahdollisuutena muuttua. Tulla sellaiseksi mitä olen ehkä aikaisemmin haaveillut olevani. Jotain konkreettisia muutoksia siihen suuntaan olen jo tehnyt. Aloitin tanssin harrastamisen monen vuoden haaveilun jälkeen. Rakastan sitä! Olen myös ottanut selvää mahdollisuudesta päästä laulutunneille. Sekin on ollut salainen haave jo pidemmän aikaa. Vielä en ole ehtinyt sitä haavetta varsinaisesti toteuttaa, mutta se on varmasti odotettavissa joskus tulevaisuudessa nyt kun olen löytänyt keinot tehdä siitä totta.

Parisuhdemurheiden ohella toinen asia, joka tekee tästä syksystä rankan, on koulu. Opiskelen nyt viimeistä vuotta ja jostain syystä tälle syksylle on kasaantunut hirmu määrä hommia. Olen ajatellut, että kun vaan selviydyn hengissä jouluun olen jo voiton puolella. Nyt kun hommat on hyvin vauhdissa ja kaikki on sujunut ihan hyvin, se on luonut uskoa siihen, että joku päivä vielä lähden tuolta koulusta pois paperit kourassa. Sitä päivää ei tosin kannata sen enempää miettiä, koska tulevaisuus tuntuu tässä vaiheessa isolta mustalta aukolta. En tiedä missä tulen asumaan enkä mitä tulen tekemään. Yritän kuitenkin nyt elää tässä hetkessä ja tehdä elämästä mahdollisimman mukavaa. Ensi maanantaina alkaa taas seitsemän viikon työharjoittelu. Se on toiseksi viimeinen. Tällä kertaa menen harjoitteluun ihan hyvillä mielin, koska paikka vaikuttaa mielenkiintoiselta ja ohjaaja mukavalta.

Nykyään tulee helposti paha mieli jos alan ajatella niitä asioita, jotka ei ole niin kuin haluaisin. Täytyisi siis keskittyä niihin asioihin, jotka tekee onnelliseksi. Niitäkin kun kuitenkin on paljon:
- tanssitunnit
- pikku-Koiran uninen tuhina
- kynttilät
- yllättävä suukko Mieheltä ruokakaupan hyllyjen välissä
- huiput ihmiset
- oma sänky
- hyvä musiikki (ks. otsikko)
- syksy ja kaunis luonto

Vaikka en voikaan vielä sanoa olevan onnellinen, tuntuu kuitenkin että olen matkalla oikeaan suuntaan.