Vapaapäivä

Vietän tänään vapaapäivää, koska meillä ei neuvolassa ollut tälle päivälle yhtään asiakasta. Mun ohjaaja on ollut tän viikon lomalla ja sillä on ollut sijainen. Sen sijasen piti tänään vaan pakata kamoja neuvoloiden muuttoa varten ja lähteä sitten itsekin kotiin kahdentoista aikaan, joten mun olis ollut aika turhaa mennä sinne istumaan ja juomaan kahvia. Teen sitä siis kotona :D Otin kyllä neuvolasta kaikenlaista materiaalia, jotka ajattelin lukea läpi. On hyvä itsekin tietää mitä mä niille äideille siellä jakelen. Sen lisäksi oon lukenut Neuvolatyön käsikirjasta läpi koko äitiyshuoltoa koskevan osion. Alkaa tuntua siltä, että toi äitiysneuvolatyö alkaa olla aika hyvin hanskassa. Vaikken kaikkea muistakaan ulkoa, niin kaikkeen on niin selkeät kirjalliset ohjeet, että aina voi tarkastaa jos ei muista esimerkiksi miten raskausdiabeteksen hoitopolku täällä menee. Tai että missä tilanteessa voi (/pitää) lähettää äidin sairaalan äitiyspoliklinikalle.

Oon ottanut jo äitejä vastaan ihan yksinkin. Se sujuu hyvin ja osaan olla luontevammin sillon kun ohjaaja ei istu siinä vieressä kyttäämässä. Ainut millon piti hakea ohjaaja apuun, oli kun en vileä osannut löytää sydänääniä dopplerilla äidiltä ensikäynnillä. Kun raskaus on vasta kymmenennellä viikolla, on vauva vielä niin pieni, että pitää olla vähän kokeneempi korva ja tekniikka (tai hyvä tuuri) että saa sen uiskentelijan paikannettua sieltä kohdusta. Mä tykkään tossa neuvolatyössä siitä valistamispuolesta. Oon aina ollut kiinnostunut terveellisitä elämäntavoista ja valistan kavereita ja muita iha ärsyttävyyteen asti, joten on hauskaa kun saan tehdä sitä ihan luvan kanssa tuolla neuvolassa. Höpötän innoissani niille äideille pehmeistä ja kovista rasvoista ja kalsiumin saannista ja kaikesta mahdollisesta.

Nojoo, se neuvolasta. Ihanaa kun on perjantai. Meidän piti tänään mennä Miehen kanssa käymään kaverin luona, mutta kaverille ei sopinutkaan. Mennään varmaan huomenna. Kaverin lapsi täytti eilen vuoden, ja ajattelin käydä tänään ostamassa jonkun lahjan. Mietin, että joku satukirja voisi olla kiva. Mies tulee tänään aikaisemmin kotiin, kun se on menossa pankkiin keskustelemaan tietyistä tulevaisuuteen liittyvistä asioista. Se on nimittäin harkinnut yrittäjäksi ryhtymistä, mutta sen toteutuminen on vaan rahoituksesta kiinni. Olisi kyllä mahtavaa jos se onnistuisi, koska sitten Mies olisi täällä kotikaupungissa töissä, eikä olisi enää niitä yli tunnin työmatkoja Helsinkiin ja yhteensä 12-tuntisia päiviä. Nyt Miehellä on töissä vuoden kiireisin aika. Se lähtee töihin aamulla seitsemän aikaan ja tulee kotiin illalla kahdeksalta. Samalla se yrittää järjestää noita yrittäjyysasioita ja viimeistellä opinnäytetyötä, että pääsisi valmistumaan huhtikuussa. Tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että mulla on nyt niin rentoa ja toinen on ihan stressantunut. Yritän auttaa parhaani mukaan, lähinnä tekemällä ruuan valmiiksi kun Mies tulee töistä, pesemällä pyykkiä ja hieromalla Miehen tietokoneella istumisesta jumiutuneita hartioita. Viime viikonloppuna autoin laittamalla Miehen opinnäytetyöhön lähdeviitteet kuntoon. Ihmeesti motivoi enemmän tehdä jonkun toisen opinnäytetyötä kuin omaa.

Mies on luvannut auttaa meidän opinnäytetyön kanssa sitten keväämmällä. Niinhän sen kuuluu mennäkin, että autetaan toinen toisiamme aina kun toisella on rankempaa.

Keskiviikko

Harjoittelu on sujunut ihan rennoissa merkeissä. Tuun ohjaajan kanssa tosi hyvin toimeen ja iahekin on kiinnostava. Oon viimeistään nyt tämän harjoittelun aikana tullut siihen tulokseen, että lasten kanssa työskenteleminen ei vaan ole mun juttu. On ihanaa tehdä vaan äitiysneuvolaa, se on jotenkin paljon helpompaa ja selkeämpää. Ehkä mulla ei vaan kärsivällisyys riitä lasten kanssa. Monet terkkarit sanoo, että tulevaisuudessa ei ole enää sellaisia terkkareita, jotka tekisi pelkästään äitiys- tai lastenneuvolaa, vaan kaikki tekee sekä-että. No, sitten täytyy vaan keksiä jotain muuta.

Tän viikon jälkeen on enää kolme viikkoa harjoittelua jäljellä. Opinnäytetyö alkaa pikkuhiljaa stressata. Uskon kuitenkin, että me saadaan se hyvin tehtyä kajdessa kuukaudessa valmiiksi kun ollaan vaan ahkeria.

Meillä oli viime perjantaina Miehen kanssa viides vuosipäivä. Juhlistettiin sitä käymällä syömässä ja sen jälkeen elokuvissa. Käytiin kattomassa sellanen leffa kuin The Imaginerium of Dr. Parnassos. Se oli tosi outo mutta ihan viihdyttävä. Syötiin kreikkalaisessa ravintolassa Kampissa. Ruoka oli tosi hyvää.



Ostin Body Shopista perjantaina banaanihoitoaineen. Se tuoksuu tosi vahvasti banaanille ja ainesosalistassakin banaanisose on toisena. Sitä on siinä siis paljon. Se tekee hiukset ihanan pehmeäksi ja tuoksuvaksi. Olin käynyt kyselemässä sitä jo useamman kerran mutta se oli aina loppu, joten nyt oli pakko ostaa kun sitä kerrankin oli. Maksoi 6,50.

Oon oikeasti varmaan ainoa ihminen jota ei haittaa yhtään se että on kylmä. Kohta tulee kuitenin taas kesä ja sitten on niin lämminta ettei saa nukuttua. Nyt on ihanaa lähteä ulos pakkaseen kävelemään sen jälkeen, kun on istunut koko päivän sisällä. On ihanaa tuulettaa kämppää kun tulee äkkiä raikas ilma. Ja on ihanaa kun voi kerrankin käpertyä peiton alle viileässä makuuhuoneessa ja nukkua siellä yhtä hyvin kuin vauva ulkona vaunuissa.

Talvipuutarhaan

Uusivuosi meni hienosti, mutta kolmen päivän juhlimisputki alkoi kyllä jo viimeisen illan jälkeisenä aamuna käydä voimille. Uutena vuotena otettiin aika rennosti, tehtiin hirveä määrä ruokaa (mm. sushia, chilijauhelihasössöä ja brownieta), käytiin saunassa, kuunneltiin musiikkia ja paukuteltiin vähän jotain ilotulitteita. Uudenvuodenpäivänä mentiin kuudelta parin kaveripariskunnan kanssa syömään ja sen jälkeen PMMP:n keikalle, jonne sain liput joululahjaksi. Keikka oli ihan huippuhyvä! Nukkumaan päästiin vasta joskus kolmen korvilla. Seuraavana iltana oli Miehen veljen läksiäiset. Nekin oli tosi hyvät bileet. Miehen veli on muusikko ja oli raahannut olohuoneeseen kaikki soittokamansa ja niillä ne sitten jamitteli bändikavereittensa kanssa. Menin nukkumaan joskus kahden aikaan ja seuraavana aamuna kyllä väsytti, mutta onneksi ei ollut kovin huono olo.

Maanantaina alkoi taas työharjottelu. Tuntuu uskomattomalta että se on viimeinen koko opiskeluaikana. Olen nyt äitiysneuvolassa seittemän viikkoa. Se on ihan mukavaa, koska naistentaudit ja kaikki siihen liittyvä on se mikä mua eniten kiinnostaa ja tykkään muutenkin enemmän tehdä töitä aikuisten kuin lasten kanssa. Tämä harjottelu tuntuu syksyn harjoitteluun verrattuna ihan lomalta, koska syksyllä mulla oli harjoittelun kanssa yhtäaikaa yksi iso verkkokurssi, muutama muu isohko tehtävä ja harjottelun jälkeen iso tentti johon piti lukea. Nyt ei ole mitään samaan aikaan, edes harjottelusta ei ole mitään tehtävää, joten voin rauhassa illat ottaa rennosti tai lukea jotain harjottelun aiheeseen liittyviä juttuja ihan vaan mielenkiinnosta.

Seuraava asia jota odotan on reissu Ylläkselle Miehen perheen kanssa helmikuun lopulla. Loma on aina kiva asia, varsinkin jos pääsee kotoa pois.